Ahoy America

Mua tosissaan kutsuu jenkit alle kolmen kuukauden päästä. Oon menossa New Yorkin osavaltioon, sellaseen pieneen kaupunkiin Medinaan, joka on lähellä Niagaran putouksia. Mulla alkaa siellä koulu 2.syyskuuta niin noin viikko sitä ennen pitäis lähteä. En oo vielä edes kunnolla tajunnu sitä,että oon lähössä ja että oikeesti asun siellä ''pysyvästi''. Perhe varmistui pari kuukautta sitten ja oon kyllä niiden kanssa vähän jo jutellukkin.  Voin myöhemmin tehä erillisen postauksen mun perheestä. ( sen verran mitä niistä nyt tiiän) Mulla on lähtö siinä vaiheessa, että uus passi on hommattu, ja lääkärit yms käyty. Toki on vielä lennot varaamatta ja viisuminhaku on heinäkuussa. Mun järjestö on siis Up education, jota suosittelen kyllä lämpimästi ! Upin sivuille pääset tästä. Mun ajatus vaihtoon lähdöstä tuli ysiluokan puolessavälissä, jolloin aloin miettiä, että olis siistiä lähteä. Sen jälkeen upilta alettiin soitella mulle ja mun vanhemmille, loppuenlopuksi mulla oli kesäloma aikaa päättää lähenkö vai en. Kaikki sano et mun on pakko lähteä, koska se on once in a lifetime opportunity. Mun päätös lähteä oli aika epävarma, olin ihan kahden vaiheilla, ja se vaihtui päivittäin,että olinko mä innoissaan koko jutusta vai ajattelinko,että se olis mulle liian iso juttu. Pakko myöntää, että musta tuntuu edelleen samalta. Mä luulen, että tajuan vasta ekan kuukauden jälkeen, etten ookkaan oikeesti lomalla vaan oon siellä pidemmän aikaa. Toisaalta, USA on aina ollu mun unelmapaikka matkustaa ja asua... 
Eniten lähdössä pelottaa varmaan se, että on kaikessa niin yksin. Ja se, että kaverit täällä unohtaa sut ihan kokonaan ja ei sopeudukkaan siellä uusiin porukoihin tai saa kavereita. Pelkään myös,että en saa tarpeeksi aikaa olla ihan rauhassa, kun on kaikkia sääntöjä,ettei saisi olla omassa huoneessa ovi kiinni.. mä tosissaan sekoon jos en saa olla päivässä paria tuntia ihan rauhassa. Lisäksi jännittää se miten tulen toimeen uuden perheen kanssa, kun oon melko arvostelevaista  tyyppiä.Ja sitten vielä joka tytön huolenaihe, vaihtarikilot......
Oon innostunu eniten varmaan koko kulttuurista, siitä miten ihmiset on kohteliaita toisilleen ja on paljon avoimempia kuin suomessa! Odotan innolla myös shoppailua, kaikkia juhlapyhiä, koulun juhlia ja teemapäiviä yms.. 
Mutta jooo aivot ei toimi enää, kun kello on puol kolme yöllä ja huomenna on vielä töitä,joten.. öitä !